Kaikenlaisia kuulumisia !

Täällä Sari yrittää kirjoitella kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt vihdoin netti toimii täällä kämpillä, välillä tosin kovin hitaasti. Bloggerikaan ei meinannut avautua millään. Töitä on edelleen paljon. Meinasin jumittua sinne aamiaiskeittiöön kokonaan. Oli tarkoitus olla seillä pari ensimmäistä viikkoa ja hommatkin alkoi olemaan jo hanskassa. Sitten aamiaistäti sairastui ja sinne tuli nuorempia tyttöjä hoitamassa aamiaista ja he tarvitsivat apua. No sinne sitten minäkin taas jouduin tällä viikolla. Keskiviikkona täytin 370 sämpylää yksin ja meni vaja parituntia ylitöiksikin. Hieman olin huonolla tuulella töistä lähdettyäni, eikä paljoa staff partyt kiinnostaneet. No seuraavana päivänä pääsin sitten lämpimään keittiöön ja sain tehdä mm. fingerfoodseja ja laittaa kasvisliemet porisemaan. Sinne liemeen heitettiin kaikki kasvikset kokonaisena munakoiso ja kesäkurpitsa mukaan lukien. Olen onneksi välillä aiemminkin päässyt käymään lämpimän keittiön puolella Toivottavasti aamiaishommat ovat nyt kokonaan ohi. Pidän siitä, että töissä tehdään kaikkea paljon itse ja edelleenkin pidän perinteisestä ranskalaisesta keittiöstä. Olen iloinen siitä, että täällä töissä tehdään sellaista ruokaa jota itsenkin arvostan. Kokit tekevät ruokaa raaka-aineita kunnioittaen ja muutekin arvostavat tekemäänsä ruokaa ja työtänsä .Nuoria poikia on paljon töissä, muutamia naispuolisiakin keittiöstä löytyy. Naiset kuitenkin tekevät keittiössä hieman eri hommia kuin miehet, kevyempiä ja vähän sievempiä. Enkä täälläkin keittiössä olisi helpompaa olla mies. Kielitaito ongelma on suurin täällä. Vain harva osaa englantia muutamia sanoja enempää. Ja ne jotka osaavat eivät ole välttämättä samassa vuorossa tai tekevät kiireisenä omia töitään. Minä yritän siis aina kysyä ja tarkentaa asioita minun tönkkö venäjällä, jos yritän ottaa englannin avuksi sen on oltava yhtä yksinkertaista. Asiat ovat kuitenkin aina selvinneet. Täällä neuvotaan aika tarkasti miten ja mitä tehdään. Reseptit on kuitenkin venäjäksi. Raaka-aineet yleensä ymmärrän, mutta työohjeet heikommin, joten eiku taas kysymään… Neuvojiankin on laidasta laitaan.. Harmittaa aina kun ei osaa enemmän kieltä. Silloin varsinkin kun oli työmaapalaveri ja kaikkia työn liittyviä parannuksia ym. käsiteltiin. Kiinnosti niin kauheesti mihin aisoihin ne puuttuivat, jotain tosin ymmärsin. Keittiössä ja yleensä täällä muuallakin on kauhean kuuma, meinaa tukehtua välillä. Neuvostoliiton entisistä osista tulleet työntekijät tiskaavat tiskit ja vie roskat. Jos esim. Tadzikistanista tullut työläinen tekee työtä Pietarissa melko matalapalkkaisessakin työssä muutaman tuoden, palatessaan takaisin voi rakentaa niillä rahoilla ison talon ja ostaa mersun. Siellä on niin alhainen elintaso. Täällä suurin osa kokeista tekee 12h työpäiviä 2-3 pv ja sitten ovat saman verran vapailla. Tiskarikin tekee tosi pitkiä vuoroja. Hotellissa on myös harjoittelussa tarjoilupuolella pari muuta suomalaista. Molemmat osaa hyvin venäjää kun toinen heidän vanhemmista on venäläinen. On mukava kun voi vaihtaa aina muutaman suomen sanan. Työntekijät ovat yleisesti keittiössä ottaneet minut hyvin vastaan, ehkä vähäinen venäjänkielentaito on auttanut myös asiaa. Välillä keittiössä käy myös harjoittelijoita venäläisestä koulusta, juuri siis tästä kultturi collegesta, minkä asuntolassa majoitumme. Heille ei kyllä kovin vaativia tehtäviä anneta, yksi kokki kertoi, että heillä on niin huonoja kokemuksia, kun heitä päästettiin keittiöön varsinaiseen ruoanvalmistukseen. Arvostan siis suuresti sitä koulutuksen tasoa mikä suomessa on! Täällä jos jossain pätee sanonta, että maassa maan tavalla.Kun seuraa yleisesti kiltisti ohjeita ja tekee niinku sanotaan niin ongelmilta välttyy. Tosin ne ohjeet ja tiedot muuttuu kokoajan. Jos metron liukuportaissa juoksee, niin alahaalla oleva vahtikoiratäti huutaa kovaääniseen käytösohjeita. Muutenkin on ärsyttävää kun täällä on valvonnan alla kokoajan. Kameroita on mm. töissä, metrossa, kaupassa, alikulkutunneleissa ,täällä asuntolassa….jne. Sitten täti tai setä kyttää niitä kameroitten monitoreja päivät pitkät. Töissäkin kassi on tarkastettu ovella jo kaksi kertaa. Suomesta kaipaan myös hiljaisuutta. Kaupungin melu on tosi kovaäänistä, autot ajaa lujaa ja vanhat ratikat kolisee. Metrossa desibelit nousee niin että ei puhetta kuule. Töissä soi poppi lujaa ja koneet pauhaai.Hiljasin paikka on tämä 11. kerroksen huoneisto. Tässä nyt kerralla tärkeimpiä kuulumisia. Pääosin mieli on edelleen positiivinen! Kirjoitti Sari