Yli puolenvälin ollaan jo!

Kolmas viikko hujahti ohi aivan silmissä! Ja paljon tapahtumia on taas osunut matkan varrelle. Tällä hetkellä, kun tätä päivitystä kirjoitetaan, ollaan molemmat hyvässä flunssassa ja vähän kuumeisen oloisia.

Meillä oli perjantaina töissä herkät paikat, koska kaksi työkaveria jäivät kesälomalle eikä nähdä heitä enään. Ainakaan tämän reissun aikana!
Olemme siis tämän viikon olleet eri työvuoroissa. Välillä se on sujunut, mutta välillä tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi, koska muut työkaverit kokoontuvat yhteen ja puhuvat asioista espanjaksi. Asiakkaille tulee joskus puhuttua enemmän päivän aikana kuin työkavereille, koska työkavereiden kanssa yhteistä kieltä ei oikein ole tai sitten he eivät ymmärrä, mitä yritämme selittää. Perjantain saimme puhuttua molemmille aamuvuoroksi, mutta loppu aika ilmeisesti mennään eri vuoroissa. Eli näemme toisiamme pari tuntia päivässä ja emme oikein pääse tekemään mitään, paitsi viikonloppuisin kun on meidän vapaat. Yritimme saada myös pääsiäisloman, mutta eihän se onnistunut.. Asioista on hirveän vaikea kysyä keneltäkään, kun aina on joku " isompi taho" jolta pitää kysyä. Ja asiasta riippuen, on kyseessä yleensä aina eri henkilö.
Nyt olemme jo (kolmen viikon jälkeen) oppineet espanjan kieltä sen verran, että pystymme palvelemaan "vaikeat" espanjalaiset asiakkaat kaikkine kahveineen! Edelleen ne ovat asia, joka tuottaa suurinta päänvaivaa.. Onko sillä oikeasti väliä, minkä kokoisesta kupista juot kahvia, onko maito todella kuumaa vai kuumaa? :D
Olemme jo tottuneet siihen, että viinamittoja ei käytetä (kuinkahan Riina osaa työskennellä Suomessa tämän jälkeen), tietyt asiakkaat saavat tehdä itse drinkkinsä ja all inclusiveille ja maksaville asiakkaille on eri viinat. Suurimmat juomamenekit ovat: vodka+cokis, gintonic,rommi+cokis, San Miguel-olut, cava, brandy ja viski. All inclusiveille on tarjolla kaksi drinkkiä, päivittäin vaihtuva talon drinkki tai tequila sunrise. Maksaville asiakkaille on erilaisia drinkkejä tarjolla, mutta niitä emme ole päässeet tekemään.
Iso pomo kävi alkuviikosta kyselemässä johtavalta tarjoilijalta, onko hän tyytyväinen meihin. Vastaus oli ollut, että hän on erittäin tyytyväinen meihin (tämän jälkeen hän pyyteli meiltä viisikymppisiä, koska oli sanonut olleensa tyytyväinen meihin.. :D)

Töissä meille tarjotaan joka päivä samaa salaattia, ranskalaisia, patonkia ja yleensä jotain kalaa.. Ruuat ovat melko yksitoikkoisia, mauttomia ja kuivia. Ja salaattia emme ole pystyneet syömään sitten ensimmäisen viikon, sillä se on tosiaan päivittäin sitä samaa!
Ruokapaikoissa on toki listat ulkona nähtävillä, mutta paikassa kuin paikassa ne ovat samantapaisia. Vain hinnat yleensä vaihtelevat! Tämä johtuu ehkä siitä, että jokaisessa ravintolassa on todella laaja valikoima ruokia, aina tapaksista pihveihin asti. Paella on edelleen meiltä kokematta... Ehkä sitten viimeisellä viikolla uskaltaudumme sitäkin maistamaan! Sangriaa ja Cavaa kyllä olemme maistelleet, kohtuudella ;)

Pääsimme eilen ensimmäistä kertaa kunnolla rannalle! Oliko vähän mieletön fiilis, sillä sitä olimme odottaneet! Tähän asti olemme ottaneet aurinkoa meidän parvekkeella kaikkien naapureiden ilona. Miinuksena rannalla oli se, että rantatuolin vuokraus maksoi 4.50€/henkilö! Uskomatonta meistä. Miira päätti polttaa itsensä päivän aikana ihan kunnolla ja illalla olikin sitten vaikeuksia istua ja liikkua..

Olemmehan me saaneet tällä viikolla muutaman alivuokralaisyrittäjänkin, sillä asunnon vessasta on löytynyt isompia ja pienempiä torakoita....

Kohteesta ei muuta raportoitavaa, laitamme muutaman kuvan taas lopuksi!

Miira ja Riina, 31.3.2013, Benalmadena

Viikko kaksi jo takana Espanjan auringon alla!

Aurinkoisia ilmoja on tosissaan riittänyt aina kun ollaan töissä. Mutta taas kun meillä on vapaat viikonloppuna, niin eiköhän se sada molempina päivinä.. Eilen, lauantaina, kävimme katsastamassa Malagan ostoskeskukset ja osasimme omatoimisesti tulla paikallisjunalla takaisin :D Tänään, sunnuntaina, vedimme bikinit päälle ja nyt värjöttelemme kahvilassa ja odottelemme sateen lakkaamista. Toivottavasti sää kirkastuisi ja pääsisimme edes vähäksi aikaa rannalle ottamaan väriä pintaan!

Työviikko hujahti nopeasti ohi. Edistystäkin on tapahtunut sitten ensimmäisestä viikosta. Kahvin tekeminen onnistuu jo vaivattomasti ja rauhallisesti espanjaa puhuvat asiakkaat osaamme palvella omatoimisesti. Kaikki asiakkaat eivät ole sisäistäneet sitä tietoa, että ymmärrämme englantia, joten heidän kannattaisi haukkua meitä jossain muualla, kun tiskillä...

On käynyt myös ilmi, että olemme erinomaisessa opissa. Paikan päätarjoilija on Espanjan mestari drinkkien valmistuksessa ja lähtee elokuussa kainsainvälisiin kisoihin. Kuitenkaan emme ole nähneet hänen tekevän yhtään töitä.. :D Myös kaksi naistarjoilijaa olivat maanantaina alueellisissa kisoissa ja voittivat!

Huomenna aloitamme eri työvuorot. Toisen on tehtävä aamuja ja toisen iltoja. Saamme kuitenkin itse päättää, miten vuorot jaamme. Ei ole meille kuulemma hyväksi tehdä samoja vuoroja.. Itse vähän vierastamme ajatusta, sillä tästä lähtien olemme yksin hullujen espanjalaisten seassa :D ei ole ketään kenelle purkaa ajoittaista turhautumista erinäisiin asioihin.

Leena-Annelille vähän infoa täkäläisestä a la carte -kulttuurista. Ruokalistat ovat melkein jokaisessa paikassa identtiset; listoilta löytyy pitsaa, hampurilaisia, toasteja ja pastaa. Kaikki tarjoillaan ranskanperunoiden kera. Jonkun verran on myös kalaruokia, joista ei edes englanninkieliseltä listalta ymmärrä mitään. Suomeksi vähiten, hyvänä esimerkkinä "eräs pikkukala"! Hinnat ovat yleisesti ottaen kolmesta eurosta ylöspäin. Vielä emme ole uskaltaneet paellaa maistaa, mutta paikallisia vohveleita, churroja, kaakaon kanssa olemme syöneet. Hyviä oli! :)

Viikon muita kohokohtia oli, että neljän päivän odottelun jälkeen vessamme saatiin korjattua! Nyt reistailevat lamput ja suihkusta ei tule vieläkään lämmintä vettä kahdelle.. Tänään pitäisi käydä hehkulamppu ostoksilla, sillä ainoasta yövalostamme paloi lamppu :D Olemme myös kokeilleet mahtuuko matkalaukut kiinni kaikkien ostosten jälkeen... Ei hyvältä vaikuta! :D Vielä olisi vajaa neljä viikkoa aikaa ostella, ja tällä hetkellä molemmilta löytyy noin kymmenet kenkäparit ja laukkuja löytyy molemmilta noin viisi kappaletta, ja tuliaisetkin pitäisi vielä ostaa! Huhhuh! :D

Tällä hetkellä meillä ei muuta raportoitavaa kohteesta, sääkin näyttää kirkastuvan! Lopuksi muutama valokuva

Miira ja Riina, 24.3.2013, Benalmadena

Ensimmäisen viikon kuulumisia Benalmadenasta!

Reilu viikko meillä nyt takana ja paljon on ehtinyt jo tapahtua. Mukaan mahtuu sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia.
Päätelmiemme mukaan asumme ihan tavallisessa vuokrakerrostalossa. Asuntomme on pieni yksiö. Sängyt on epämukavat, keittiö on tarkoitettu yhdelle hengelle eli emme mahdu yhdessä sinne mitään tekemään. Keittiö on varusteltu jääkaapilla (jossa myös pakastinlokero, mutta ei luukkua siihen eli sekin epäkunnossa), mikrolla ja liedellä, jota ei aina uskalla käyttää. Hieman erähenkisyyttä on meiltä viikon aikana kysytty! Vessasta löytyy kylpyamme, jonka yksi hana vuotaa koko ajan ja suihkussa käydessä amme ei vedä, joten seisot yli nilkkoihin vedessä. Ja siis lämmintä vettähän riittää vain toiselle. Vessanpönttömme päätti rikkoutua lauantaiaamuna ja korjaajan saamme ehkä maanantaina. Eli kattilalla vettä perään, niin hyvin toimii! Eikä tässä vielä kaikki.. Kaupan päälle kämpässä on ihan järkyttävän kylmä, parhaimmillaan ollaan nukuttu neljän peiton alla ::::::)))))))))

Sitten vähän positiivisempiin asioihin.. Työpaikkamme Hotelli Bali on vain 5 minuutin matkan päässä asunnoltamme. Hotellissa on all inclusive asiakkaita ja ns maksavia asiakkaita. Suomalaisia hotellissa ei ole. Teemme tällähetkellä töitä maanantaista perjantaihin, eli viikonloput on vapaita :) Työskentelemme hotellin baarissa, jonka nimeä emme muista! Muutaman viikon päästä aukeaa allasbaarit, joten silloin emme ehkä työskentele samassa pisteessä.
Työkaverit (Paco,Lola,Nurya, Antonio ja Tico Tico, nimet vähän hukassa? :D) ovat aivan mahtavia ja ottivat meidät hyvin vastaan! He ovat hirveän kiinnodtuneita meistä ja Suomesta. Myös herra iso johtaja käy päivittäin kyselemässä kuulumisia ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa!
Työskentely baarissa on erilaista verrattuna Suomessa työskentelyyn. Työkavereilla on aika välttävä englanninkielentaito ja tämän kuuden viikon jälkeen olemme varmaan mestareita eletyöskentelyssä ja suomen, englannin ja espanjan sekakielen käytössä! Moni asiakas on ihmetellyt meidän hyvää englantia. Meille suurimmat kompastuskivet ovat olleet erilaiset kahvit. Miten niitä voi olla niin monia ja vielä kahdella eri kielellä pitäisi ymmärtää ne?!?? Myöskin alkoholilainsäädäntö on täällä olematon. Viinamittoja ei tunneta ja ekana päivänä meille vähän naureskeltiin, kun niitä kyselimme. Suhde viinan ja pidenteen välillä on yleensä puolet ja puolet. Jos sitäkään, viinaa mieluummin enemmän.. Myös työkavereille maistuu bisse päivän aikana :D
Olemme oppineet myös tekemään toasteja! Alussa saimme vastuullisen tehtävän pilkkoa sitruunat ja appelsiinit aamuisin.. Ja nyt meidät uskalletaan jättää kahdestaan tiskin taakse, jos ei ole ruuhkaa. :)

Viikolla oli pari aurinkoista päivää ja toiveikkaina odotimme samanlaista säätä viikonlopulle. Toisin kuitenkin kävi! Ihmekkös tuo, kun edessä oli meidän vapaapäivät niin vettä on satanut molempina päivinä. Aamusta iltaan. Nohevina tyttöinä otimme eilen lauantaina taksin allemme ja otimme suunnaksia Fuengirolan ja suuren ostoskeskuksen! Siellä päivä meni sutjakkaasti ja sadekaan ei haitannut! Shoppailuterapia auttaa aina! ;)

Tällä erää kohteesta ei muuta raportoitavaa ja lopuksi vielä muutama maisemakuva!

Miira ja Riina, Benalmadena 17.3.2013

Myöhästynyttä naistenpäivää !

Täältä yritetään taas kuulumisia päivittää. Naistenpäivä oli siis jo yli viikko sitten. Odotettiin sitä kovasti, että nähdään millainen on paljonpuhuttu naistenpäivä Venäjällä. No eipä sen kummempi. Miehet ostavat naisille kukkia ja ehkä vaimolleen tai tyttöystävälleen muutakin pientä lahjaa. Minulla oli naisenpäivä vapaata töistä, eikä sen kummempia naistenpäiviä toivoteltu. Kunnes sitten viime keskiviikkona sous-chef antoi minulle töissä kukkia ja toivotti hyvää naistenpäivää koko keittiön puolesta:). Muuten naistenpäivä vapaa meni piloille kun bussilastillinen nuorisoa ryyppäsi, juoksenteli, huusi, käryytti tupakkaa meidän käytävässä ihan koko yön, aamun asti. Näiden paperiovien takaa kuuluu kaikki. Emme nukkuneet juuri ollenkaan ja Lauran piti lähteä vielä aamulla töihin… Töissä on samaa mitä ennenkin, eli ei sen kummempaa. Tällä ei niin vaan harjoittelija tasolta edetä eteenpäin keittiössä. Aika paljon on nyt ollut myös venäläisiä harjoittelijoita ja heihin ei juurikaan luoteta, ehkä sitten kun ovat olleet tosi kauan. Joten jos ei minua siellä nyt ihan samaan kastiin lueta niin ei kuitenkaan mitään vaikeampia hommia anneta. Ala carten esivalmistusta on kyllä päivittäin, mutta ei aina niin kummosia. Aamiaishommat ei ole vieläkään kokonaan takanapäin. Jos siellä on kiirettä niin käsky käy auttamaan. Jos täällä ei kärsivällisyys kasva niin ei sitten missään… .Eilen paistoin kokopäivän blinejä. Taikina on niin kuin lettutaikina ja suolan ja sokerin tasapaino taikinassa on tarkka. Koekakkuja paistellaan ja maistellaan ja suolaa ja sokeria lisäillään moneen kertaan. Blinit paistetaan siihen erikseen tarkoitetulla tasaisella kuumalla levyllä ja taikina levitetään sille pienellä puisella telalla tarpeeksi ohueksi. Mikkelistä oli tällä viikolla kokki –ja matkailuopiskelijoita tällä master-class vaihdossa. Kävin heidän kanssaan kahvilla ja kaupungilla syömässä. Heillä oli ollut oikein hyvä ohjelma ja olivat tyytyväisiä. Minusta oli kiva nähdä monta suomalaista yhdellä kertaa ja ymmärsin heti kaiken mitä puhuttiin :) Ulkona paistaa aurinko, joten taidanpa lähteä ulkoilemaan tuonne raittiiseen ulkoilmaan. Terveisin Sari

Hyvää naistenpäivää!

No hyvää naistenpäivää nyt sit vaan!

Pojat yllätti ja toi meille ruusut.



- Posted using BlogPress from my iPad

Staff-party

Heissan!

Tästä pyydettiin vähän päivitystä. Eli meillä oli 50-luvun teemabileet henkilökunnalle. Paikkana toimi Sokos Hotel Vasilievskyn autotalli joka oli luonnollisesti koristeltu teemaan sopivaksi. Lisäksi autotallin seinillä on hienoja taideteoksia.









Vinyylilevyjä..paljon oli myös erilaisia leikkimielisiä kilpailuja. DJ huolehti siitä että musiikki soi koko illan.






Hyvää ruokaa ja juomaa oli tarjolla vaikka kuinka paljon.


- Posted using BlogPress from my iPad

Kaikenlaisia kuulumisia !

Täällä Sari yrittää kirjoitella kuulumisia pitkästä aikaa. Nyt vihdoin netti toimii täällä kämpillä, välillä tosin kovin hitaasti. Bloggerikaan ei meinannut avautua millään. Töitä on edelleen paljon. Meinasin jumittua sinne aamiaiskeittiöön kokonaan. Oli tarkoitus olla seillä pari ensimmäistä viikkoa ja hommatkin alkoi olemaan jo hanskassa. Sitten aamiaistäti sairastui ja sinne tuli nuorempia tyttöjä hoitamassa aamiaista ja he tarvitsivat apua. No sinne sitten minäkin taas jouduin tällä viikolla. Keskiviikkona täytin 370 sämpylää yksin ja meni vaja parituntia ylitöiksikin. Hieman olin huonolla tuulella töistä lähdettyäni, eikä paljoa staff partyt kiinnostaneet. No seuraavana päivänä pääsin sitten lämpimään keittiöön ja sain tehdä mm. fingerfoodseja ja laittaa kasvisliemet porisemaan. Sinne liemeen heitettiin kaikki kasvikset kokonaisena munakoiso ja kesäkurpitsa mukaan lukien. Olen onneksi välillä aiemminkin päässyt käymään lämpimän keittiön puolella Toivottavasti aamiaishommat ovat nyt kokonaan ohi. Pidän siitä, että töissä tehdään kaikkea paljon itse ja edelleenkin pidän perinteisestä ranskalaisesta keittiöstä. Olen iloinen siitä, että täällä töissä tehdään sellaista ruokaa jota itsenkin arvostan. Kokit tekevät ruokaa raaka-aineita kunnioittaen ja muutekin arvostavat tekemäänsä ruokaa ja työtänsä .Nuoria poikia on paljon töissä, muutamia naispuolisiakin keittiöstä löytyy. Naiset kuitenkin tekevät keittiössä hieman eri hommia kuin miehet, kevyempiä ja vähän sievempiä. Enkä täälläkin keittiössä olisi helpompaa olla mies. Kielitaito ongelma on suurin täällä. Vain harva osaa englantia muutamia sanoja enempää. Ja ne jotka osaavat eivät ole välttämättä samassa vuorossa tai tekevät kiireisenä omia töitään. Minä yritän siis aina kysyä ja tarkentaa asioita minun tönkkö venäjällä, jos yritän ottaa englannin avuksi sen on oltava yhtä yksinkertaista. Asiat ovat kuitenkin aina selvinneet. Täällä neuvotaan aika tarkasti miten ja mitä tehdään. Reseptit on kuitenkin venäjäksi. Raaka-aineet yleensä ymmärrän, mutta työohjeet heikommin, joten eiku taas kysymään… Neuvojiankin on laidasta laitaan.. Harmittaa aina kun ei osaa enemmän kieltä. Silloin varsinkin kun oli työmaapalaveri ja kaikkia työn liittyviä parannuksia ym. käsiteltiin. Kiinnosti niin kauheesti mihin aisoihin ne puuttuivat, jotain tosin ymmärsin. Keittiössä ja yleensä täällä muuallakin on kauhean kuuma, meinaa tukehtua välillä. Neuvostoliiton entisistä osista tulleet työntekijät tiskaavat tiskit ja vie roskat. Jos esim. Tadzikistanista tullut työläinen tekee työtä Pietarissa melko matalapalkkaisessakin työssä muutaman tuoden, palatessaan takaisin voi rakentaa niillä rahoilla ison talon ja ostaa mersun. Siellä on niin alhainen elintaso. Täällä suurin osa kokeista tekee 12h työpäiviä 2-3 pv ja sitten ovat saman verran vapailla. Tiskarikin tekee tosi pitkiä vuoroja. Hotellissa on myös harjoittelussa tarjoilupuolella pari muuta suomalaista. Molemmat osaa hyvin venäjää kun toinen heidän vanhemmista on venäläinen. On mukava kun voi vaihtaa aina muutaman suomen sanan. Työntekijät ovat yleisesti keittiössä ottaneet minut hyvin vastaan, ehkä vähäinen venäjänkielentaito on auttanut myös asiaa. Välillä keittiössä käy myös harjoittelijoita venäläisestä koulusta, juuri siis tästä kultturi collegesta, minkä asuntolassa majoitumme. Heille ei kyllä kovin vaativia tehtäviä anneta, yksi kokki kertoi, että heillä on niin huonoja kokemuksia, kun heitä päästettiin keittiöön varsinaiseen ruoanvalmistukseen. Arvostan siis suuresti sitä koulutuksen tasoa mikä suomessa on! Täällä jos jossain pätee sanonta, että maassa maan tavalla.Kun seuraa yleisesti kiltisti ohjeita ja tekee niinku sanotaan niin ongelmilta välttyy. Tosin ne ohjeet ja tiedot muuttuu kokoajan. Jos metron liukuportaissa juoksee, niin alahaalla oleva vahtikoiratäti huutaa kovaääniseen käytösohjeita. Muutenkin on ärsyttävää kun täällä on valvonnan alla kokoajan. Kameroita on mm. töissä, metrossa, kaupassa, alikulkutunneleissa ,täällä asuntolassa….jne. Sitten täti tai setä kyttää niitä kameroitten monitoreja päivät pitkät. Töissäkin kassi on tarkastettu ovella jo kaksi kertaa. Suomesta kaipaan myös hiljaisuutta. Kaupungin melu on tosi kovaäänistä, autot ajaa lujaa ja vanhat ratikat kolisee. Metrossa desibelit nousee niin että ei puhetta kuule. Töissä soi poppi lujaa ja koneet pauhaai.Hiljasin paikka on tämä 11. kerroksen huoneisto. Tässä nyt kerralla tärkeimpiä kuulumisia. Pääosin mieli on edelleen positiivinen! Kirjoitti Sari