Joulun avaus tapahtuma

Me jarjestämme joulun avaus tapahtuman lapsille museossa. Paikalla on paljon tonttuja ja lapsia.









- Posted using BlogPress from my iPad

Ysiviikkoa

Hei! Vaikka tänään on sateinen sää, se ei haittaa ysien tutustumispäivää! Matkailun opiskelijat viihdyttivät yhdeksäs luokkalaisia matkailuun liittyvillä puuhilla:)









Tässä etsitään kartalta kuuluisimpia nähtävyyksiä:)
- Posted using BlogPress from my iPad

Ysiviikko

Hotralla ysit tekivät tänään herkullisia lettuja ja leivonnaisia.









Olisi matkailunopiskelijoillekin maistunut...;)

Ysiviikko

Morjestaa! Ysiviikon eka päivä meneillään, aurinko paistaa ja elämä hymyilee:) ysit ovat suoriutuneet tehtävistä hyvin ja asenne on kyllä heillä ollut kohillaan. Tehtävinä meillä on ollut mm. Nippelitietovisa, nähtävyydet tutuksi, hyvää huomenta yhdistystehtävä, kirjoita nimesi venäjäksi ja tietovisa.






Ysit työntouhussa:)

Ahkeraa kouluviikkoa kaikille opiskelijoille! T. Hanna&Elina :)

Tapahtumien valmisteluja

Työn touhussa.



Petra valmistelee palapeliä leikkamalla.


- Posted using BlogPress from my iPad

Location:Sami

Esittelyvideoita matkailun kursseihin

Matkailun toimiala



Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näyttö

Vuorovaikutus ja tapakulttuuri

Marien Babyshower

Suunnittelimme Marielle yllätykseksi babyshower-kakkukahvit.
Teimme Marielle kortin, ja muutamat oppilaat luokaltamme leipoivat vaaleanpunaisen täytekakun, kinkku- ja kalapiirakan.





Yllättynyt Marie

Matkailutapahtumien järjestämistä

Matkailun luokassa on kova askartelu käynnissä ja kaikilla on pirteä joulumieli. Ensimmäiset tapahtumat on jo tässä kuussa! Tänä vuonna järjestämme joulun avaus tapahtuman Riihisaaren museolla, loppiaistapahtuman Olavinlinnassa ja Riihisaaren museossa, 9-viikon koululla, taitaja semit sekä toimimme matkamessuilla opastehtävissä.









- Posted using BlogPress from my iPad

Suomi-info unkarilaisille vaihtareille

Ensimmäisen vuoden matkailuopiskelijat pitivät perinteisen Suomi-infon unkarilaisille. Kaikki samiin vuosittain tulevat vaihto-opiskelijat saavat matkailuopiskelijoiden suunnitteleman Suomi-infon joka on osa heidän Leonardo-valmennusta. Info on matkailuopiskelijoille hyvä tapa harjoitella englannin kieltä käytännössä.






- Posted using BlogPress from my iPad

Sammutusharjoitukset

Kävimme lainsäädännön ja turvallisuuden kurssilla harjoittelemassa vaahto- ja jauhesammuttimen sekä sammutuspeitteen käyttöä. Osalle tämä oli ensimmäinen kerta sammuttamassa ja sen takia tunnelma oli jännittävä. Osa oli jo kokeneempia sammuttajia ja homma sujui kuin leikki.






- Posted using BlogPress from my iPad

EI ENÁÁ RUOKAAA!!

Ruokakulttuuri on táállá aivan erilainen kuin Suomessa. Me oltiin ihan ihmeissámme, kun söimme ensimmáistá kertaa työpaikallamme... Siellá ruoka-annokset ovat valtavia, niin isoja, ettá meille oli vaikeaa syödá niin paljon ruokaa yhdellá kertaa. Emmeká kehdanneet játtáá mitáán lautaselle. Eiká siiná kaikki. Ensin me saatiin syötáváksi iso lautasellinen keittoa ja sitten vain hetken páástá siitá, meidán eteen laitettiin áárimmilleen táytetyt lautaset jotai muuta ruokaa. Me ei uskottu voivamme syödá niin paljon, mutta kylláhán me ne lautaset tyhjennettiin, ihme kyllá. Náin jatkui joka páivá. Me saatiin syödá seká keittoa, ettá muuta ruokaa. Yleensá muu ruoka oli friteerattua kanaa ja riisiá, sitá me ollaa syöty nyt kolme viikkoa, melkein joka páivá. Kyllá vain, erittáin ravitsevaa ja terveellistá. Vaihtelun vuoksi me saadaan válillá friteerattua juustoa. Ja majoneesia. Hieno homma! Aina vain paranee.. Meidán toinen kokkimme kutsui meidát pizzapartyihin, missá me sitten tehtiin yhteinen pizza, koska kumpikaan ei uskonut jaksavansa syödá kokonaista pizzaa yksin. Kávi kuitenkin ilmi, ettá támá oli hirvittává etikettivirhe ja meidán eteen laitettiin toinen pizza, joka meidán táytyi syödá myös... Loistavaa! Sen jálkeen maha oli niin táynná, ettei uskottu voivamme syödá mitáán enáá ikiná. Samalla tavalla kávi, kun támá samainen kokki kutsui meidát katsomaan hánen toista työpaikaansa eráássá nelján táhden hotellissa. Hán tilasi meille ruuat, ja me odotimme innolla, mitá herkkua me nyt saisimme eteemme. Járkytys oli suuri kun tarjoilijat toivat meidán eteemme yllátysyllátys, friteerattua kanaa ja juustoa, seká lohkoperunoita. Ja majoneesia tietysti! Annokset olivat taas aivan járjettömiá ja kun me viimein saatiin ne syötyá, sanottiin ettá nyt ei kyllá pysty syömáán enáá mitáán. Kun támá kokki, josta oli tullut meille váhán niinkuin varaisá, hávisi keittöön, meille tuli kauhea ajatus, ettei kai me jouduta syömáán vielá jálkiruokaakin. Oikeassa olimme, pelko ei ollutkaan turha, tajusimme kun tarjoilija toi meille eteen lautaset, joissa oli kolme isoa lettua, joiden jokaisen sisállá oli eri táytettá. Meidán teki mieli purskahtaa itkuun! Me ei pystytá syömáán tátá, ajattelimme toivottomina. Ei enáá ruokaa, anoimme mielessámme, mutta eihán se auttanut kuin purra hammasta ja syödá sekin annos. Hyváá ruokaa váhán latistaa se, ettá sitá on niin paljon. Ettá kun sitá syö, tulee liian áhkyyn, eiká enáá nauti syömisestá samalla tavalla. Me kun ei voida oppia virheistámme milláán, niin menimme sitten erááseen pikaruokaravintolaan, jossa tilasimme hyváltá kuulostavaa valkosipulikanaa. Náimme kokin paistavan lettua ja sanoin haluavani sitá. Se náytti niin hyváltá. Járkytys oli táydellinen, taas, kun miná todella sain, me saimme letut eteemme. Ne oli kááritty nyytiksi ja niiden sisállá oli sitten sitá kanaa valkosipulikastikkeessa. Makuelámys oli táysin uudenlainen, mutta kuten Miina sanoi, oisimme kyllá párjánneet ilman sitákin... Samassa paikassa syömámme hampurilaiset olivat kyllá erittáin onnistunut valinta, vaikka hampurilaiset olivatkin melkein isompia kuin meidán páámme!!! Huonopuoli siiná oli myös se, ettá ne olivat erittáin sotkuista syötáváá, eiká meille ollut annettu kuin yksi paperi. Eiká me sitten kehdattu menná pyytámáán lisáá paperia, koska jos se kuului syödá niin, ettá vain yksi paperi riitti, niin kylláhán mekin pystyisimme siihen... Ravintolassa syöminen on táállá todella halpaa, annoksien kokoon náhden olen varma, ettá ravintola ei todellaakaan tee yhtáán voittoa. Ne suunnattomat hampurilaiset maksoivat, juomien kanssa, vain 900 forinttia, joka on kolmisen euroa! Joten kyllá meidán táállá kelpaa... Voin vain kuvitella, miten vaikea meidán on sopeutua takasin Suomen tapoihin ja niin táysin erilaiseen ruokakulttuuriin... Lisáá ruokaa odotellen: Iiris ja Miina

Siesto! - Miká ihmeen TIESTO?!?!

Me páástáán nyt vasta ensimmáistá kertaa kirjoittamaan tátá blogia. Kahdessa viikossa on ehtinyt sattua ja tapahtua paljon kaikenlaista, enká edes tiedá mistá pitáisi aloittaa... Táállá Unkarin Gyöngyösissá, meidát otettiin vastaan poskisuudelmin. Se oli váhán kummallista, eiká kenellákáán meistá tainnut olla aavistustakaan, mitá pitáisi tehdá. Niinpá me vain tyydyttiin hymyilmemáán tyhmásti tyypilliseen suomalaiseen tapaan... Unkarissa oli paljon lámpimámpáá kuin láhtiessamme Savonlinnasta, joka oli vain hyvá asia. Oli ihanaa, ettá vihdoin oli kesá. Ensimmáisená iltana meille esiteltiin asunnot, mihin miná ja Miina tulisimme majoittumaan, seká se, mihin ohjaavamme Jussi ja Helena majoittuisivat. Ne oli hienoja asunotoja, paljon tilaa ja kaksi huonetta, seká kylpyamme! Ainoa pienoinen ongelma oli, ettá me ei osattu avata asuntomme alaovea. Se oli raskas ja hankala avata, eiká me onnistuttu siiná kertaakaan ensimmáisen illan aikana, meitá saattamassa olleet pojat joutuivat avaan sen, ettá páásisimme edes sisálle... Joten sehán meni loistavasti! Ensimmáisiná páiviná tapahtui eniten asioita. Me tutustuttiin Gyöngyösiin, káveltiin, káveltiin ja káveltiin vielá váhán lisáá. Me tavattiin opettajia, joilta voisimme pyytáá apua tulisi ihan miká ongelma tahansa, tapasimme myös koulun rehtorin. Kávimme koululla tutustumassa, ja vierailemassa myös toisella koululla, söimme siellá opiskelijoiden valmistamaa ruokaa ja se oli varsin mielenkiintoista. Me káytiin myös katsomassa Budapestin vappua, siellá oli valtavasti ihmisiá ja toinen toisiaan ihmeellisempiá ruokia ja juomia. Kávelimme eráán linnan láhettyvillá ja siellá oli patsas, joka toi onnea, jos sen polvea kosketti. Kávimme myös Egerissá, náiden pienten kaupunkien páákaupungissa, vai miká se nyt olikaan ja siellá kávimme tutustumassa myös johonkin linnaan... Tietysti me myös shoppailtiin, paljon ja kaikkialla. Námá olivat vain meille járjestettyá ohjelmaa, eiká meillá aika káynyt tylsáksi vapaa-ajallakaan. Me káytiin yhdessá syömássá, kaikki neljá yhdessá, pariinkin otteeseen sen viikon aikana. Kahdestaan me páátettiin erááná páiváná kiivetá Kekes-vuorelle, jonne matka oli odotettua rankempi. Jouduimme konttaamaan láhes pystysuoraa rinnettá ylös ja se oli rankkaa se... Mutta tiesimme jo siiná vaiheessa, ettá alastulo olisi pahempi. Tietysti sen saattoi vaikka pyöriá alas, mutta se sattuisi ja paljon, eiká meillá ollut aikomustakaan joutua sairaalaan vielá siiná vaiheessa. Me páásimme kuitenkin lopulta huipulle, eiká kumpikaan ollut uskoa sitá todeksi. Todellisuus palautui mieleemme vasta sitten, kun tajusimme, ettá kohta tulee pimeá. Láhdimme hirveállá vauhdillá suuntaamaan alas vuorelta, mutta kuten sanottu, alas tulo oli vaikeampi ja vaarallisempi. Me seurasimme puihin piirrettyjá lippuja, joita me olimme seuranneet huipulle kiivetessákin, mutta joissain vaiheessa, illan hámártyessá, me kadotimme ne liput. Loistavaa, olimme siis eksyksissá pimeássá metsássá, eiká meillá ollut aavistustakaan mihin suuntaan meidán pitáisi láhteá. Löysimme kuitenkin pois metsástá ja vastoin kaikkia oletuksia, ehdimme viimeiseen sieltá láhteváán linja-autoon, millá páásimme suoraan takaisin Gg:hen. Kauhea reissu, mutta tulipahan tehtyá ja ehká me ensi kerralla osaamme toimia fiksummin ja láhteá reissuun aikaisemmin... Tai sitten ei. Kekesille eksymistákin pahempaa oli, ettá kun Helena ja Jussi joutuivat láhtemáán pois. Me mietittiin vain, ettá miten me párjáisimme ilman niitá... Oltiin ihan varmoja, ettei tástá tulisi yhtáán mitáán, mutta táállá sitá vain ollaa párjáilty aivan kahdestaankin. Meidán vapaa-ajan aktiviteetteihimme kuuluu muunmuassa shoppailu, arvatenkin, juokseminen Tescolle, joka on iso kauppa váhán matkan páássá tááltá, me káydáán myös puistossa pelaamassa jalkapalloa tai lentopalloa usein. Me ollaan saatu táállá useita tuttavuuksia ja meidát tunnistetaan láhes jokaisessa kaupassa, kuten arvata saattaa. Nyt ollaan ostettu jo niin paljon kaikenlaista, ettá takaisin Suomeen páástáán vain muuttoautolla... Työpaikka on aivan láhellá meidán asuntoamme, aivan kulman takana ja se on hieno homma se, ainakin kiireisiná aamuina. Keittiö siellá on pieni, hyvá ettá mahtuu edes káántymáán ja me ollaan varmoja, ettá se on kivikaudleta se keittiö. Eihán me paljoa saada siellá tehdá, kuoria milloin mitákin, mutta sekin tehdáán ulkona, aivan ulkona. Eihán siiná ole mitáán ongelmaa silloin kun aurinko paistaa ja on lámmin, mutta kylmáná ja sateisena páiváná se alkaa jo váhán mietityttámáán, ettá onkohan támá vain jokin huono vitsi... Siesto! - Iiris ja Miina

Suomi-infoa tsekeille

Pidetään matkailunopiskelijoiden kanssa Suomi-infoa tsekkiläisille.




Näytetään erilaisia esitelmiä powerpointilla, kerrotaan kaikkea Suomesta ja suomalaisista, kuunnellaan suomalaista musiikkia ja nauretaan oudoille suomalaisille jutuille.

Aluksi jännitti mutta kyllä se siitä helpotti..



Fiilikset on hyvät ja hauskaa oli, hyvä mieli jäi tästä tapaamisesta.

Nyt niitä viimeisiä tosiaan viedään!

Viimeinen kokonainen työviikko takana ja nyt olisi edessä viimeiset kolme työpäivää. Tänään puhuttiin, että näinkö mikään työharjottelujakso olisi mennyt näin nopeasti! Kohta jo siis kuusi viikkoa takana ja edelleen tuntuu siltä, että vastahan me tänne tultiin.

Töissä on ollut vähän erilainen työviikko, sillä asiakkaita on ollut todella vähän. Johtunee ehkä siitä, että toista uima-allasta on remontoitu koko viikko. Ja ehkä remontti jatkuu vielä tällä viikolla, espanjalaiset tuntien... Olemme molemmat olleet sekä alhaalla allasbaarissa että pääbaarissa töissä. Ensi viikko on paluu lähtötilanteeseen ja saamme tehdä samat työvuorot. Huippua! On ainakin joku, jolle puhua. Manageri oli muiden vähäisestä keskustelusta sitä mieltä etteivät he puhu tarpeeksi englanti, jotta voisivat kommunikoida siten meidän kanssamme. Toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta kuitenkin.. Viime viikolla kävi joku tarkastaja ja koko hotelli oli aivan sekaisin. Mekin puunasimme baareja jo monta päivää ennen tarkastajaa, joka ei kuitenkaan baareissa vieraillut. Oli syynännyt tarkkaan vain ravintolan keittiön.
Lähes jokaiset espanjalaiset asiakkaat sujuvat jo ongelmitta! Ollaan erittäin ylpeitä itsestämme :D
Monet asiakkaat ovat edelleen kiinnostuneita meistä ja järkyttyvät kun kerromme puhuvamme 5-6 kieltä. Hekun puhuvat joko espanjaa tai englantia, ainoastaan!

Viikonlopun olemme viettäneet rannalla maaten, rentoutuen ja ottamalla viimeisetkin auringonsäteet ja lämmönrippeet talteen ennen kylmään Suomeen paluuta! Ei kyllä se kylmyys houkuta kumpaakaan yhtään, mutta liian monia asioita on ikävä. Ihana siis palata kotiin. Ei katulaattoja, joiden välistä kuravedet roiskuu päälle, ei miljoona kertaa päivässä soivia kirkonkelloja, ei yötäpäivää naapurien räkyttäviä koiria eikä varsinkaan torakoita! Siinä nyt ehkä suurimmat ärsytykset :D

Blogin kommentoijalle, mysteeriselle V:lle, yritämme saada kysymykseen vastausta ensi viikolla ja kerromme sen siis sinulle kun pääsemme Suomeen! Voi myös olla ettemme saa koskaan vastausta, koska hirmu usein he eivät ymmärrä, mitä yritämme kysyä... Liekö kyse siitä, että kysymme vaikealla tavalla vai eikö ne oikeesti ymmärrä meitä :D tietäisittepä vaan, kuinka monta kertaa ollaan siihenkin asiaan turhauduttu!

Kohteesta ei muuta raportoitavaa. Riina ja Miira kiittää ja kumartaa! Kiitos kuudesta viikosta!

Miira ja Riina, 14.4.2013, Benalmadena

Viimeisiä viedään!

Meidän viimeinen kokonainen työviikko alkaa huomenna ja meillä on enää kahdeksan työpäivää jäljellä! Mihin kuus viikkoa on kulunut?

Meillä on taas yksi jännittävä ja työntäyteinen työviikko takana. Työntäyteinen ehkä sen takia, että on ollut tosi sateinen viikko ja silloin on aina enemmän asiakkaita. Etenkin iltavuorot on ollu ihan hulluja! Hauskaa on kuitenkin riittänyt ja se on pääasia! Maanantaina saimme kaksi uutta työkaveria, jotka palasivat kesälomilta. Toinen heistä on todella mukava, vaikka ei paljon puhukkaan. Auttaa aina tarvittaessa ja naureskelee meille muille hulluille työntekijöille :D Toinen on hieman ärsyttävä, sillä hän vaan tiuskii meille ja tuntuu ettei pidä meitä oikein missään arvossa. Olemme hänelle vain harjoittelijoita. Hyvä, jos apua uskaltaa häneltä kysyä... Tämä ei meidän menoa ole kuitekaan haitannut!
Yksi työkavereistamme on innokas oppimaan suomea! Melkein jokaisen lauseen jälkeen on kysymässä, miten se sanotaan suomeksi. Kaikki pitää myös kirjoittaa lapulle, josta niitä sitten yhdessä opetellaan. On ollut ihana opettaa jollekkin suomea, kun he epätoivoisesti ovat viimeiset viisi viikkoa yrittäneet opettaa meille espanjaa... Kai meistä on oppijoiksi, sillä espanjankieliset asiakkaatkin ovat kehuneet, että ollaan hyviä kun ymmärretään heitä! (Osaamme jo tehdä helpoimmat tilaukset espanjaksi ja ymmärrämme espanjan kielisistä ruokalistoista yleisempiä sanoja.) Voisihan sitä ymmärtääkin, jos he kaikki jaksaisivat puhua rauhallisesti ja kunnolla artikuloiden. Muuten ei tule hommasta mitään :D ja edelleen elekieli on monen tilanteen pelastus.
Muuten meillä on mennyt töissä oikein mukavasti ja kauhulla jo odotamme vajaan kahden viikon päästä jätettäviä hyvästejä. Tänne on kyllä pakko tulla uudestaan! Harmi ettei Suomalaiset matkanjärjestäjät tee kyseiseen hotelliin matkoja.. Kuulimme muuten myös, että Englannista kahden hengen viikon matka, all inclusivena maksaa vaan 150 puntaan!! Ilmankos samat pariskunnat käyvät täällä noin 2-4 kertaa vuodessa.

Kun olemme niin hyviä omatoimimatkailijoita, niin otimme metron alle ja menimme perjantaina töiden jälkeen Malagaan shoppailemaan (taas). Jäimme kuitenkin väärällä pysäkillä pois, ja sompailimme pitkin Malagan keskustaa Primark-kauppaa etsien.. Se on kyllä jokaisen naisen taivas! Koko ilta vierähti siellä ja rahat tuhlattuamme palasimme häntä koipien välissä kotiin. Sillä lauantaina oli edessä jännittävä päivä ja aikainen herätys...

Lauantai aamu alkoi vaille seitsemän, olimmehan lähdössä mummomatkalla Gibraltarinsalmelle. Bussi täynnä saksalaisia vanhuksia villasukat jaloissaan ja kävelykeppeineen, ja me, pienissä kesävaatteissa! Siinä oli papoilla pokassa pitämistä.. Onneksi on tullut saksaa opiskeltua, sillä englanninkielinen selostus oli todella epäselvää.
Perille päästyämme englanninkielisellä ryhmällä oli pari tuntia vapaa-aikaa ostosten tekemiseen (Gibraltar on verovapaa alue). Siellä oli kuitenkin aika kallista, sillä kaikki hinnat olivat punnissa ja paikasta riippuen euromäärä oli 1.4- 2 kertaa kalliimpi.
Shoppailumme jälkeen oli vuorossa puolentoista tunnin minibussiajelu nähtävyyksiä kiertäen. Onneksi bussikuski puhui melko selvää englantia ja jossei muuta, niin nauroimme mukana aina silloin kun englantilaisetkin! Kävimme katsomassa Gibraltarin ensimmäistä majakkaa ja samalla suurinta moskeijaa. Sitten oli vuorossa pikkuteitä pitkin ajelua ylös vuorille ja jotain luolaa katsomaan. Ei meille oikein selvinnyt, mikä luola se oli, mutta siellä järjestetään paljon konsertteja paikan hyvän akustiikan takia! Luola muistutti tippukiviluolia?? Tärkeimpänä nähtävyytenä kuitenki oli ne hurmaavat hännättömät apinat! Niitä elää siellä vuorella 200-250kpl ja joku paikallinen järjestö käy ruokkimassa niitä etteivät ne lähde etsimään ruokaa asutuksen parista. Omalla tapaa ne olivat myös pelottavia, koska ne saattavat purra, jos niitä ärsyttää :D

Kohteesta ei tällä kertaa muuta raportoitavaa! Ainiin, meillä on seinänaapureiden vihat niskoilla, kun pidämme kuulemma melua... Heillä tv pauhaa pitkin yötä ja koirat haukkuvat yötäpäivää...

Miira ja Riina 7.4.2013, Benalmadena

8-viikko

Tämän viikkoa meillä on käynyt vierailemassa kahdeksasluokkalaisia.
Vierailijat koostuivat savonlinnan, sulkavan, punkaharjun ja kerimäen oppilaista. SAMIn opiskelijat esittelivät eri koulutusaloja koko koulun voimin.
Matkailupuolen opiskelijat järjestivät oppilaille erilaisia tietovisoja maantietoon liittyen. Oppilaat selvisivät kisailuista hyvin. Vähän oli maantieto ehkä hakusessa. Seuraavaksi kuvia viikolta




















- Posted using BlogPress from my iPad

Viimestä työviikkoa viedään !

Terveiset vielä täältä Pietarista!Päivitykset ovat olleet vähäisiä johtuen pääosin netin toimimattomuudesta.Nettitikku toimi aluksi, mutta jostain syystä ei enää. Mulla on ollu 10-18 vuoroa viimeset viisi viikkoa ja kämpillä olen ylensä vasta puoli kahdeksan aikoihin. Kunon siinä kauheassa väenpaljoudessa kotiin päässyt, niin ei tee mieli mihinkään lähteä.Nyt voi jo vähä hengähtää kun on enää kaksi päivää työtä jäljellä :) Aamiaisvuorot ovat onneksi taakse jäänyttä elämää. Olen ollut a la carten mice en placessa nyt muutamia viikkoja. Aamusin on lista, mistä katotaan mitä tehdään. Vuoropällikko tai joskus joku kokeneemmista kokeista sanoo mitä pitää tehdä, joskus saan jopa itse päättää. Olen valmistanut enemmän kylmiä ruokia, mutta esim. borssikeittoa, sipulikeittoa ja strokanovia olen tehnyt. Pääsin myös tutustumaan show kitcheniin parina päivinä. Siellä siis nostetaan annokset. Sain erittäin hyvää englanninkielistä(mikä on ihme) opastusta siellä ka sain laittaa itsekin esille annoksia asiakkaille, että semmosta..Sinne kun ei harjottelijoita niin vaan päästetä, niin täytyy kai olla tyytyväinen.Aika hierarkista muutenkin tämän keittiön touhu on.
Työtä on ollu edelleen riittävästi ja paljon ei työpäivän aikana juuri ylimäärästä kerkeä puhumaan. Hyvä että saa työhön liittyvät asiat selviyettyä. Yksi työkaveri Oleg kutsui minut perheensä luo kylään ja olen käynyt siellä jo pari kertaa. Pieni koti, paljon lapsiaja onnellinen perhe.Kun olen jaksanuut olen käyny myös toisten ystävieni luona, heidät tunnen jo vuosien takaa.Muutoin vähäinen vapaa aika on mennyt voimia keräillessä.Nyt kuitenkin on tiedossa melkein viikko omaa aikaa, ennenkuin palaamme. en aio kämpillä vanhentua:)
T Sari


- Posted using BlogPress from my iPad

Yli puolenvälin ollaan jo!

Kolmas viikko hujahti ohi aivan silmissä! Ja paljon tapahtumia on taas osunut matkan varrelle. Tällä hetkellä, kun tätä päivitystä kirjoitetaan, ollaan molemmat hyvässä flunssassa ja vähän kuumeisen oloisia.

Meillä oli perjantaina töissä herkät paikat, koska kaksi työkaveria jäivät kesälomalle eikä nähdä heitä enään. Ainakaan tämän reissun aikana!
Olemme siis tämän viikon olleet eri työvuoroissa. Välillä se on sujunut, mutta välillä tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi, koska muut työkaverit kokoontuvat yhteen ja puhuvat asioista espanjaksi. Asiakkaille tulee joskus puhuttua enemmän päivän aikana kuin työkavereille, koska työkavereiden kanssa yhteistä kieltä ei oikein ole tai sitten he eivät ymmärrä, mitä yritämme selittää. Perjantain saimme puhuttua molemmille aamuvuoroksi, mutta loppu aika ilmeisesti mennään eri vuoroissa. Eli näemme toisiamme pari tuntia päivässä ja emme oikein pääse tekemään mitään, paitsi viikonloppuisin kun on meidän vapaat. Yritimme saada myös pääsiäisloman, mutta eihän se onnistunut.. Asioista on hirveän vaikea kysyä keneltäkään, kun aina on joku " isompi taho" jolta pitää kysyä. Ja asiasta riippuen, on kyseessä yleensä aina eri henkilö.
Nyt olemme jo (kolmen viikon jälkeen) oppineet espanjan kieltä sen verran, että pystymme palvelemaan "vaikeat" espanjalaiset asiakkaat kaikkine kahveineen! Edelleen ne ovat asia, joka tuottaa suurinta päänvaivaa.. Onko sillä oikeasti väliä, minkä kokoisesta kupista juot kahvia, onko maito todella kuumaa vai kuumaa? :D
Olemme jo tottuneet siihen, että viinamittoja ei käytetä (kuinkahan Riina osaa työskennellä Suomessa tämän jälkeen), tietyt asiakkaat saavat tehdä itse drinkkinsä ja all inclusiveille ja maksaville asiakkaille on eri viinat. Suurimmat juomamenekit ovat: vodka+cokis, gintonic,rommi+cokis, San Miguel-olut, cava, brandy ja viski. All inclusiveille on tarjolla kaksi drinkkiä, päivittäin vaihtuva talon drinkki tai tequila sunrise. Maksaville asiakkaille on erilaisia drinkkejä tarjolla, mutta niitä emme ole päässeet tekemään.
Iso pomo kävi alkuviikosta kyselemässä johtavalta tarjoilijalta, onko hän tyytyväinen meihin. Vastaus oli ollut, että hän on erittäin tyytyväinen meihin (tämän jälkeen hän pyyteli meiltä viisikymppisiä, koska oli sanonut olleensa tyytyväinen meihin.. :D)

Töissä meille tarjotaan joka päivä samaa salaattia, ranskalaisia, patonkia ja yleensä jotain kalaa.. Ruuat ovat melko yksitoikkoisia, mauttomia ja kuivia. Ja salaattia emme ole pystyneet syömään sitten ensimmäisen viikon, sillä se on tosiaan päivittäin sitä samaa!
Ruokapaikoissa on toki listat ulkona nähtävillä, mutta paikassa kuin paikassa ne ovat samantapaisia. Vain hinnat yleensä vaihtelevat! Tämä johtuu ehkä siitä, että jokaisessa ravintolassa on todella laaja valikoima ruokia, aina tapaksista pihveihin asti. Paella on edelleen meiltä kokematta... Ehkä sitten viimeisellä viikolla uskaltaudumme sitäkin maistamaan! Sangriaa ja Cavaa kyllä olemme maistelleet, kohtuudella ;)

Pääsimme eilen ensimmäistä kertaa kunnolla rannalle! Oliko vähän mieletön fiilis, sillä sitä olimme odottaneet! Tähän asti olemme ottaneet aurinkoa meidän parvekkeella kaikkien naapureiden ilona. Miinuksena rannalla oli se, että rantatuolin vuokraus maksoi 4.50€/henkilö! Uskomatonta meistä. Miira päätti polttaa itsensä päivän aikana ihan kunnolla ja illalla olikin sitten vaikeuksia istua ja liikkua..

Olemmehan me saaneet tällä viikolla muutaman alivuokralaisyrittäjänkin, sillä asunnon vessasta on löytynyt isompia ja pienempiä torakoita....

Kohteesta ei muuta raportoitavaa, laitamme muutaman kuvan taas lopuksi!

Miira ja Riina, 31.3.2013, Benalmadena