Siesto! - Miká ihmeen TIESTO?!?!

Me páástáán nyt vasta ensimmáistá kertaa kirjoittamaan tátá blogia. Kahdessa viikossa on ehtinyt sattua ja tapahtua paljon kaikenlaista, enká edes tiedá mistá pitáisi aloittaa... Táállá Unkarin Gyöngyösissá, meidát otettiin vastaan poskisuudelmin. Se oli váhán kummallista, eiká kenellákáán meistá tainnut olla aavistustakaan, mitá pitáisi tehdá. Niinpá me vain tyydyttiin hymyilmemáán tyhmásti tyypilliseen suomalaiseen tapaan... Unkarissa oli paljon lámpimámpáá kuin láhtiessamme Savonlinnasta, joka oli vain hyvá asia. Oli ihanaa, ettá vihdoin oli kesá. Ensimmáisená iltana meille esiteltiin asunnot, mihin miná ja Miina tulisimme majoittumaan, seká se, mihin ohjaavamme Jussi ja Helena majoittuisivat. Ne oli hienoja asunotoja, paljon tilaa ja kaksi huonetta, seká kylpyamme! Ainoa pienoinen ongelma oli, ettá me ei osattu avata asuntomme alaovea. Se oli raskas ja hankala avata, eiká me onnistuttu siiná kertaakaan ensimmáisen illan aikana, meitá saattamassa olleet pojat joutuivat avaan sen, ettá páásisimme edes sisálle... Joten sehán meni loistavasti! Ensimmáisiná páiviná tapahtui eniten asioita. Me tutustuttiin Gyöngyösiin, káveltiin, káveltiin ja káveltiin vielá váhán lisáá. Me tavattiin opettajia, joilta voisimme pyytáá apua tulisi ihan miká ongelma tahansa, tapasimme myös koulun rehtorin. Kávimme koululla tutustumassa, ja vierailemassa myös toisella koululla, söimme siellá opiskelijoiden valmistamaa ruokaa ja se oli varsin mielenkiintoista. Me káytiin myös katsomassa Budapestin vappua, siellá oli valtavasti ihmisiá ja toinen toisiaan ihmeellisempiá ruokia ja juomia. Kávelimme eráán linnan láhettyvillá ja siellá oli patsas, joka toi onnea, jos sen polvea kosketti. Kávimme myös Egerissá, náiden pienten kaupunkien páákaupungissa, vai miká se nyt olikaan ja siellá kávimme tutustumassa myös johonkin linnaan... Tietysti me myös shoppailtiin, paljon ja kaikkialla. Námá olivat vain meille járjestettyá ohjelmaa, eiká meillá aika káynyt tylsáksi vapaa-ajallakaan. Me káytiin yhdessá syömássá, kaikki neljá yhdessá, pariinkin otteeseen sen viikon aikana. Kahdestaan me páátettiin erááná páiváná kiivetá Kekes-vuorelle, jonne matka oli odotettua rankempi. Jouduimme konttaamaan láhes pystysuoraa rinnettá ylös ja se oli rankkaa se... Mutta tiesimme jo siiná vaiheessa, ettá alastulo olisi pahempi. Tietysti sen saattoi vaikka pyöriá alas, mutta se sattuisi ja paljon, eiká meillá ollut aikomustakaan joutua sairaalaan vielá siiná vaiheessa. Me páásimme kuitenkin lopulta huipulle, eiká kumpikaan ollut uskoa sitá todeksi. Todellisuus palautui mieleemme vasta sitten, kun tajusimme, ettá kohta tulee pimeá. Láhdimme hirveállá vauhdillá suuntaamaan alas vuorelta, mutta kuten sanottu, alas tulo oli vaikeampi ja vaarallisempi. Me seurasimme puihin piirrettyjá lippuja, joita me olimme seuranneet huipulle kiivetessákin, mutta joissain vaiheessa, illan hámártyessá, me kadotimme ne liput. Loistavaa, olimme siis eksyksissá pimeássá metsássá, eiká meillá ollut aavistustakaan mihin suuntaan meidán pitáisi láhteá. Löysimme kuitenkin pois metsástá ja vastoin kaikkia oletuksia, ehdimme viimeiseen sieltá láhteváán linja-autoon, millá páásimme suoraan takaisin Gg:hen. Kauhea reissu, mutta tulipahan tehtyá ja ehká me ensi kerralla osaamme toimia fiksummin ja láhteá reissuun aikaisemmin... Tai sitten ei. Kekesille eksymistákin pahempaa oli, ettá kun Helena ja Jussi joutuivat láhtemáán pois. Me mietittiin vain, ettá miten me párjáisimme ilman niitá... Oltiin ihan varmoja, ettei tástá tulisi yhtáán mitáán, mutta táállá sitá vain ollaa párjáilty aivan kahdestaankin. Meidán vapaa-ajan aktiviteetteihimme kuuluu muunmuassa shoppailu, arvatenkin, juokseminen Tescolle, joka on iso kauppa váhán matkan páássá tááltá, me káydáán myös puistossa pelaamassa jalkapalloa tai lentopalloa usein. Me ollaan saatu táállá useita tuttavuuksia ja meidát tunnistetaan láhes jokaisessa kaupassa, kuten arvata saattaa. Nyt ollaan ostettu jo niin paljon kaikenlaista, ettá takaisin Suomeen páástáán vain muuttoautolla... Työpaikka on aivan láhellá meidán asuntoamme, aivan kulman takana ja se on hieno homma se, ainakin kiireisiná aamuina. Keittiö siellá on pieni, hyvá ettá mahtuu edes káántymáán ja me ollaan varmoja, ettá se on kivikaudleta se keittiö. Eihán me paljoa saada siellá tehdá, kuoria milloin mitákin, mutta sekin tehdáán ulkona, aivan ulkona. Eihán siiná ole mitáán ongelmaa silloin kun aurinko paistaa ja on lámmin, mutta kylmáná ja sateisena páiváná se alkaa jo váhán mietityttámáán, ettá onkohan támá vain jokin huono vitsi... Siesto! - Iiris ja Miina