maanantai 16. huhtikuuta 2012

Juupelis.

Jan taas tässä raportoi. Kaksi viikkoa kylmää puolta koettu ja sama virsi edelleen kolmantena viikkona. Toivoisin ehkä hieman vaihtelevampaa työtä. Kielimuurikin on aikamoinen joidenkin kokkien kanssa ja asioiden selvitys on välillä hankalaa. Kuten minkälainen aikataulu on, jotta voin säätää työtahtiani jne. Muutenkin tulee vähän orpo olo kun ei tajua mitä ympärillä puhutaan, vaikka luulen jo tajuavani erillisiä sanoja jonkun verran.
Toivon hartaasti, että oletukseni siitä, että töitä ei vain ole riittävästi on oikea, kun keittiössä pyörii lähemmäs 10 kokkia. En haluaisi, että työkavereille jää sellainen kuva, että laiskottelisin. Samoin heidän hymyilevä ja vitsaileva kokkaustyyli eroaa omastani, joka on perus-suomalainen "naama näkkärille, nyt tehdään töitä ja juostaan"- ilme. Toivon, että sitäkään ei luettaisi väärin, mm. Kiinnostuksen puutteena, olen aina täysillä mukana kunhan on jotain tekemistä.
Aika moni on kysyny meiltä kaikilta yleensä töissä, että miksi valitsimme juuri Venäjän. Jos totta puhutaan, niin olen ruvennut itsekin miettimään sitä. Ei sevillassa välttämättä saa kosketusta venäläiseen ruokakulttuuriin. Kulttuuriin kylläkin ja työmoraaliin. Suomalaisilla olisi opittavaa nimenomaan työ-asenteesta, ei aina tarvitse näyttää perseeseen ammutulta karhulta.
Purkkeja avataan ja on sellainen kutina, ettei tuossa keittiössä lihaliemet porise. Ei millään pahalla, mutta tähän asti nähdyillä meriiteillä keittiö ei ole 5-tähden arvoinen. Ala-carte saa olla aika päätähuimaavaa toimintaa jos se korvaa tarjoilijoiden ja kokkien välisen kommunikaation puutoksen (ks. Kylmällä puolella 15-30 min seisovat annokset) Ja KAIKKI leivokset tulevat valmiina. Ehkä voi olla, että odotukseni olivat vain liian korkealla.
Onneksi Antin työkaveri lupasi viedä meidät Georgialaiseen ravintolaan. Hän kehui ruokaa ainutlaatuiseksi makuelämykseksi. Kaiken lisäksi hän lupasi kokata meille ensi sunnuntaina kotonaan venäläisiä perinneruokia. Tällaista olin odottanut kokevani, hyvin siis kävi.
Jos ei muuta, niin ainakin "veitsi pysyy terävänä" seuraavia koitoksia varten vaikka pilkkoisin seuraavat 6 viikkoa vihanneksia ja hedelmiä. Nopeus ja varmuus kasvaa, reseptiikkaa voin lukea vaikka kokkikirjasta jonka otin mukaan.
Ehkä olisi pitänyt opiskella vähän ahkerammin venäjän kieltä. Toivotaan, että uudet tuulet puhaltavat viimeistään aamupala/ala-carte vuorossa. All glory.

Location:Балтийская ул.,Pietari,Venäjä

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä kaikille teille! Toivon oikeasti, että saatte reissultanne sitä mitä lähditte hakemaan. Omasta vaihtarikokemuksestani (vuodelta 2000) muistan erään ajatuksen, joka kantoi heikkoina päivinä: "jäkikäteen tämä on hieno kokemus ja meriitti". Sen voimalla, tai jollain muulla, odotellaan aurinkoisia kevät päiviä. Ne on muuten täältäkin loppuneet, vettä sataa ja on kylmä. Päivät toistaa itseään, on glooria kaukana kun arkena töitä tekee, j rutiineita pyörittää, milloin vain, missä vain. Voimia sinne ja tänne!

    VastaaPoista
  2. "Virallinen tähtiluokitus ei siis kerro hotellin todellista tasoa, vaan sen, mitä palveluita hotelli tarjoaa. Tähtiluokituksen perusteella ei voi varauksetta tehdä päätelmiä hotellin siisteydestä, viihtyisyydestä ja rauhallisuudesta. Matkatoimistot tekevät myös omia tähtiluokituksiaan ja tarkistavat hotellien tason säännöllisesti."

    VastaaPoista