From Russia, with love <3

Antti pääsee vaihteeksi blogin kimppuun, ja näin alkuun ajattelin valoittaa kuulumisia täältä Pietarin puolelta. Työt ovat sujuneet mainiosti ja muukin elämä tuntuu joten kuten kukoistavan, toki löytyy huonojakin päiviä kuten meillä kaikilla. Olen sopeutunut elämään täällä erinomaisesti, ja hetkittäin on tuntunut kuin olisi asunut koko pienen ikänsä Pietarissa. Liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä tapahtuu rutiinilla ja esimerkiksi kaupoissa asiointi on helpottunut. Näillä eväillä etehen käsin.

Työpaikkani on siis Sokos Hotel Olympic Garden, joka on suunnattu enimmäkseen paljon markusteleville, kiireisille liikemiehille- ja naisille. Kattavat kokous- ja konferenssipalvelut ovat hotellin erikoisuuksia erinäisine varusteluineen. Päivän aikana tarjotaan sekä aamiainen, bisneslounas, että päivällinen, valittavana on myös tottakai ruokalajeja ala carte- listalta.
Itse aloitin työskentelyn tietenkin keltanokka tasolta, joka sisälsi paljon erilaisten asioiden pilkkomista, kuorimista jne. Kokemuksen karttuessa olen tehnyt paljon muutakin, hoitanut lounasta, päivällistä, tehnyt fingerfoodeja ja tilausleivonnaisia, sekä misannut ala carteen vaadittavia komponentteja. Esimerkiksi tänään valmistin päivällisen toisen keiton (gulassi) sekä tein ala carten mise en placea (stroganoff, marinoitua punasipulia, ankkaa confit, grillattua fenkolia jne.). Työporukka on nuorta ja asiansa osaavaa, mukavia, eikä vielä ole tullut erittäin tylsää päivää.

Keskiviikkona kävimme syömässä työkaverini Igorin ja muiden gloryhuntereiden kanssa päivällistä georgialaisessa ravintolassa ja kokemus oli erittäin miellyttävä. Keskiluokkainen hintataso ja maittava ruoka, sekä sisustus ja tietenkin seura loivat mukavan illan. Söimme esimerkiksi perinteistä georgialaista munaleipää, sekä erilaisia hiilillä kypsennettyjä saslikkeja. Kaisu kokeili myös perinteistä lihakeittoa joka oli sekin positiivinen yllätys. Ohessa myös muutama kuva ravintolasta.












Osuuteni taitaa tällä kertaa olla tässä, toivottavasti loppuaika sujuu myös rattoisasti, ja blogia tullaan päivittämään tottakai ajan kuluessa lisää. Huomenna epistolassa uimapukuostoksia ja sunnuntaina myskäytämme jonkin sortin kylpylä- kompleksiin lepuuttamaan työn runtelemia ruhojamme. All glory.
Rakkain terveisin gloryhunter neuvoston jäsen, Antti

Location:Narvskaya, St. Petersburg

Ehkä sittenkin.

Kaikki sittenkin kääntyy parhain päin. Maanantai sattui nyt vaan olemaan huono päivä. Enemmän yritystä ja vähemmän mursuilua. All glory
Terveisin Jan.

Location:Narvskayan kämppä

Privjet ja moikkamoi.

Täällä raportoi tällä kertaa Kaisu.
Yli kahden viikon oleskelun ja työskentelyn jälkeen tämä maa alkaa pikkuhiljaa yhä enemmän hyviä ja huonoja puoliansa.

Työskentelen itse Sokos Hotel Vasilievskissä, joka on todella miellyttävä, eurooppalais-tyylinen boutique-hotelli. Keittiöön en ole vielä päässyt tutustumaan, sillä paikallinen food&beverage manager oli tehnyt minulle täysin omanlaisen suunnitelman, joka sisälsi keittiötyötä ainoastaan yhden viikon. (Olen kyllä jo ilmaissut halukkuuteni hieman toisenlaiseen järjestelyyn ja se otettiin hyvin vastaan.)

Muuten olen ollut työhöni täällä enemmän kuin tyytyväinen. Tein ensimmäiset kaksi viikkoa aamupala-vuoroa ja nyt tulevat kaksi viikkoa tulevat kulumaan iltavuorossa, ala carte-tarjoilun merkeissä. Vaikka työskentely eroaa todella paljon Suomalaisesta tyylistä, sopeutuminen on ollut yllättävän helppoa. Olen huomannut, että hymyllä ja iloisella asenteella pääsee pitkälle ja saa osakseen poikkeuksellisen hyvää kohtelua; sekä asiakkailta, että työkavereilta. Välillä tuntuu, että työkaverit ovat jopa liioitellun ystävällisiä minua kohtaan, mutta parempi niin.

Vasilievskyssä majailee todella paljon Suomalaisia asiakkaita. Tästä johtuen pääsen toteuttamaan itseäni tarjoilijana, työharjoittelijana, opiskelijana, ruokakriitikkona, kartanlukijana, matkaoppaana sekä tulkkina. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, ja asiakkaat ovat olleet todella tyytyväisiä saadessaan suomenkielistä palvelua ja opastusta. Kortin toiselta puolelta löytyvät Venäläiset asiakkaat, jotka eivät aina suhtaudu alkeellisiin venäjänkielen taitoihini täydellä ymmärryksellä...

En voi sanoa, että tämä oleminen olisi ollut täysin ongelmatonta, päinvastoin. Asuinpaikkamme sijainti, (kuten jo muista kirjoituksista ilmenee) ei ole paras mahdollinen, kun kävelee kahdentoista jälkeen kotiin iltavuorosta. Itse en missään tapauksessa lähettäisi opiskelijoita asumaan tänne, varsinkaan sen jälkeen, mitä paikalliset ovat tästä sanoneet. Esimerkiksi eräs toinen suomalainen, joka työskentelee kanssani samassa hotellissa, kertoi asuvansa Vladimirskayan (ydinkeskustaa) metroaseman lähellä olevassa, ulkomaisille vaihto-oppilaille tarkoitetussa asuntolassa... ja kämppä-kateus iski välittömästi.
Ja täällä, täysin venäläisessä hostellissa, kielimuuri läväytettiin heti päin näköä. KUKAAN ei puhu englantia.

Kaikesta huolimatta, eilen matkustaessani yömyöhään metrolla kotiin kohti Narvskayaa, kelailin itsekseni, että on tää kyllä loppujenlopuksi ihan överi-glorya.

Nyt kuitenkin diippailut sikseen. Kohti vapaapäivää ja Galleria-ostoskeskuksen aiheuttamaa budjettivajetta. Ilalla kutsuu vielä Georgialainen ravintol muiden gloryhunter-jäsenten ja Igorin kanssa.
All glory.

Location:Балтийская ул.,Pietari,Venäjä

Juupelis.

Jan taas tässä raportoi. Kaksi viikkoa kylmää puolta koettu ja sama virsi edelleen kolmantena viikkona. Toivoisin ehkä hieman vaihtelevampaa työtä. Kielimuurikin on aikamoinen joidenkin kokkien kanssa ja asioiden selvitys on välillä hankalaa. Kuten minkälainen aikataulu on, jotta voin säätää työtahtiani jne. Muutenkin tulee vähän orpo olo kun ei tajua mitä ympärillä puhutaan, vaikka luulen jo tajuavani erillisiä sanoja jonkun verran.
Toivon hartaasti, että oletukseni siitä, että töitä ei vain ole riittävästi on oikea, kun keittiössä pyörii lähemmäs 10 kokkia. En haluaisi, että työkavereille jää sellainen kuva, että laiskottelisin. Samoin heidän hymyilevä ja vitsaileva kokkaustyyli eroaa omastani, joka on perus-suomalainen "naama näkkärille, nyt tehdään töitä ja juostaan"- ilme. Toivon, että sitäkään ei luettaisi väärin, mm. Kiinnostuksen puutteena, olen aina täysillä mukana kunhan on jotain tekemistä.
Aika moni on kysyny meiltä kaikilta yleensä töissä, että miksi valitsimme juuri Venäjän. Jos totta puhutaan, niin olen ruvennut itsekin miettimään sitä. Ei sevillassa välttämättä saa kosketusta venäläiseen ruokakulttuuriin. Kulttuuriin kylläkin ja työmoraaliin. Suomalaisilla olisi opittavaa nimenomaan työ-asenteesta, ei aina tarvitse näyttää perseeseen ammutulta karhulta.
Purkkeja avataan ja on sellainen kutina, ettei tuossa keittiössä lihaliemet porise. Ei millään pahalla, mutta tähän asti nähdyillä meriiteillä keittiö ei ole 5-tähden arvoinen. Ala-carte saa olla aika päätähuimaavaa toimintaa jos se korvaa tarjoilijoiden ja kokkien välisen kommunikaation puutoksen (ks. Kylmällä puolella 15-30 min seisovat annokset) Ja KAIKKI leivokset tulevat valmiina. Ehkä voi olla, että odotukseni olivat vain liian korkealla.
Onneksi Antin työkaveri lupasi viedä meidät Georgialaiseen ravintolaan. Hän kehui ruokaa ainutlaatuiseksi makuelämykseksi. Kaiken lisäksi hän lupasi kokata meille ensi sunnuntaina kotonaan venäläisiä perinneruokia. Tällaista olin odottanut kokevani, hyvin siis kävi.
Jos ei muuta, niin ainakin "veitsi pysyy terävänä" seuraavia koitoksia varten vaikka pilkkoisin seuraavat 6 viikkoa vihanneksia ja hedelmiä. Nopeus ja varmuus kasvaa, reseptiikkaa voin lukea vaikka kokkikirjasta jonka otin mukaan.
Ehkä olisi pitänyt opiskella vähän ahkerammin venäjän kieltä. Toivotaan, että uudet tuulet puhaltavat viimeistään aamupala/ala-carte vuorossa. All glory.

Location:Балтийская ул.,Pietari,Venäjä